Lumelääke

ää­ke­ke­hit­te­ly on erit­täin jär­jes­täy­ty­nyt­tä, tar­koin sää­del­tyä ja val­vot­tua tut­ki­mus­työ­tä. Lääk­keen vai­ku­tus­pro­fii­lin tut­ki­mi­nen on tär­ke­ää, kos­ka useim­mil­la ai­neil­la on toi­vo­tun vai­ku­tuk­sen li­säk­si myös mui­ta vai­ku­tuk­sia, jot­ka saat­ta­vat koh­dis­tua ai­van toi­seen eli­meen tai toi­min­toon kuin mi­hin lää­ke­ai­net­ta ke­hi­tet­tä­es­sä on py­rit­ty.

En­nen kuin lää­ket­tä voidaan antaa ih­mi­sil­le, on ta­ka­na val­ta­va mää­rä la­bo­ra­to­ri­o­ko­kei­ta. Nämä ei­vät yk­si­nään rii­tä to­dis­ta­maan, että lääk­keen edut ovat sen hait­to­ja suu­rem­mat. Sa­tun­nais­tet­tua, val­vot­tua klii­nis­tä kent­tä­tut­ki­mus­ta pi­de­tään tär­keim­pä­nä ja par­haim­pa­na lää­ke­ai­neen te­hon osoit­ta­ja­na.

Sil­lä py­ri­tään löy­tä­mään vas­taus sii­hen, te­ho­aa­ko lää­ke­aine oi­ke­as­ti. Koe pe­rus­tuu ver­tai­lul­le. Koe­hen­ki­löt ja­e­taan kah­teen eri ryh­mään: nii­hin, joil­le lää­ket­tä an­ne­taan ja nii­hin, jot­ka lää­ket­tä ei­vät saa. Ryh­mää, joka ai­no­as­taan ku­vit­te­lee saa­van­sa lää­ket­tä, kut­su­taan ver­tai­lu- tai kont­rol­li­ryh­mäk­si ja heil­le an­net­ta­vaa lää­ket­tä lume-lääk­keek­si. Lume­lää­ke on te­ho­ton ja sil­lä py­ri­tään ai­no­as­taan kas­vat­ta­maan hen­ki­lön us­koa omaan pa­ran­tu­mi­seen­sa.

Lukuun liittyvät tehtävät:

← Edellinen luku    Seuraava luku →