SI-järjestelmä ja ISO

Päi­vit­täi­seen elä­määm­me liit­tyy pal­jon mit­taa­mis­ta. Mit­taam­me pi­tuut­ta, pai­noa, ve­ren­pai­net­ta, ai­kaa, il­man läm­pö­ti­laa, au­to­jen no­peuk­sia jne. Eri­tyi­sen tär­ke­ää mit­taa­mi­nen on tek­nii­kas­sa. Sil­taa ra­ken­net­ta­es­sa on lu­juus­las­kel­mien ol­ta­va koh­dal­laan. Hy­vän ääni­e­ris­tyk­sen ai­kaan­saa­mi­nen vaa­tii akus­ti­siin omi­nai­suuk­siin pe­reh­ty­mis­tä.

Mit­taus­on­gel­ma on iki­van­ha. Mat­koil­la ja met­säs­tys­ret­kil­lä tar­vit­tiin etäi­syyk­sien ar­vi­oi­mis­ta. Kuin­ka mon­ta “po­ron­ku­se­maa” tai “ki­ven­heit­toa” mat­ka oli. Mui­noin käy­tet­tiin pi­tuuk­sien ja pai­no­jen mit­taa­mi­seen mitä eri­lai­sem­pia yk­si­köi­tä. Yleen­sä otet­tiin läh­tö­koh­dak­si jo­kin arki­e­lä­mäs­tä tut­tu asia, ku­ten kyy­nä­rä, jal­ka, har­ti­an­le­veys, syli, käm­me­nen­le­veys, tuu­ma (peu­ka­lon kär­jes­tä en­sim­mäi­seen ni­ve­leen) tai vaak­sa (etu­sor­men ja peu­ka­lon kär­jen­väli). Täl­lai­set mit­ta­yk­si­köt ei­vät tie­ten­kään ol­leet va­ki­oi­tu­ja ja täs­mäl­li­siä. Kun luon­non­tie­de al­koi ke­hit­tyä ja kan­sain­vä­li­set yh­tey­det li­sään­tyi­vät, ha­lut­tiin että ko­neet pys­tyt­täi­siin ko­ko­a­maan eri puo­lel­la maa­il­maa val­mis­te­tuis­ta osis­ta. Osat ei­vät oli­si käy­neet mi­ten­kään yh­teen, jos jo­kai­nen oli­si mi­tan­nut nii­den pi­tuu­det esi­mer­kik­si omal­la vaak­sal­laan. Oli otet­ta­va käyt­töön tar­kas­ti mää­ri­tel­lyt pe­rus­suu­reet, joi­ta kaik­ki käyt­täi­si­vät mit­tauk­sis­saan. Li­säk­si syn­tyi tar­ve esit­tää kä­te­väs­ti myös hy­vin suu­ria tai hy­vin pie­niä mit­taus­tu­lok­sia.

SI-mit­ta­jär­jes­tel­män läh­tö­koh­ta­na on se, että kul­la­kin suu­reel­la on yksi yk­sik­kö, jota käy­te­tään joh­don­mu­kai­ses­ti. Osa suu­reis­ta on pe­rus­yk­si­köi­tä, mut­ta suu­rin osa on niis­tä joh­det­tu­ja.

Klik­kaa tau­luk­koa suu­rem­mak­si!

Joh­de­tut suu­reet on saa­tu pe­rus­suu­reis­ta jako- ja ker­to­las­ku­jen tu­lok­si­na. Joil­la­kin joh­de­tuil­la yk­si­köil­lä on oma nimi ja tun­nus. Arki­e­lä­mäs­sä ta­val­li­sim­min tar­vit­ta­vat erik­seen ni­me­tyt joh­dan­nais­yk­si­köt löy­ty­vät kir­jan ta­kaa tau­lu­koi­tu­na.

Kan­sain­vä­li­nen suu­rei­den ja yk­si­köi­den tar­kis­tus­jär­jes­tel­mä sai al­kun­sa vuon­na 1875. Täl­löin 17 val­ti­o­ta alle­kir­joit­ti Pa­rii­sis­sa kan­sain­vä­li­sen met­ri­so­pi­muk­sen. Kan­sain­vä­li­nen Stan­dar­di­soi­mis­jär­jes­tö ISO (International Organisation for Standardization) päät­tää SI-jär­jes­tel­män so­vel­ta­mi­ses­ta eri aloil­la. Stan­dar­di­soin­ti mer­kit­see yk­sik­kö­jär­jes­tel­män ke­hit­tä­mi­sen li­säk­si ylei­siä so­pi­muk­sia tuot­tei­den mi­toi­tuk­ses­ta ja laa­dus­ta. Esi­mer­kik­si put­kien ja liit­ti­mien, lamp­pu­jen ja lam­pun kan­to­jen, pis­to­tulp­pien ja pis­to­ra­si­oi­den sekä pa­pe­ri­ar­kin koon ja kir­joi­tus­ko­neen te­lan le­vey­den tu­lee olla yh­teen­so­pi­via. Stan­dar­di­soi­mis­jär­jes­tön an­si­os­ta voi­daan olla var­mo­ja sii­tä, että maa­il­man toi­sel­la puo­lel­la val­mis­tet­tu laa­ke­ri so­pii ko­nee­seen, joka on teh­ty kym­me­nen vuot­ta ai­kai­sem­min jos­sain ai­van muu­al­la.