Kultainen leikkaus (lat. sectio aurea) on matemaattinen suhde, joka tarkoittaa janan jakoa siten, että pienemmän osan suhde suurempaan on sama kuin suuremman osan suhde koko janaan.
Pythagoralaisten arvellaan keksineen kultaisen leikkauksen 500-luvulla eKr. Idea on todennäköisesti lähtenyt säännöllisestä viisikulmiosta, pentagonista. Kun viisikulmiolle piirretään lävistäjät syntyy niiden leikkauspisteeseen uusi säännöllinen pentagon. Piirtämistä voidaan jatkaa loputtomiin. Viisikulmioiden lävistäjät jakavat toisensa kultaisen leikkauksen suhteessa.
Kultainen leikkaus esiintyy monissa eri yhteyksissä: Fibonaccin lukujen kahden peräkkäisen luvun suhde lähestyy kultaisen leikkauksen suhdetta. Taiteessa kultaista leikkausta on käytetty paljon. Se on kohta johon ihmissilmä mielellään katsoo. Usein miellyttävimmiksi ihmiskasvoiksikin valitaan sellaiset, joiden suhteet vastaavat kultaista leikkausta parhaiten. Aikoinaan kultaiseen leikkaukseen liitettiin myös mystisiä ja jumalallisia piirteitä.
Kultainen leikkaus on kuvan sommittelua helpottava menetelmä, jota voi soveltaa piirroksissa, maalauksissa sekä valo- ja videokuvauksessa. Jos esimerkiksi tärkeässä asemassa oleva hahmo sijoitetaan keskelle maalausta, tulee maalauksesta helposti kömpelön ja elottoman näköinen. Kokonaisuudesta saadaan sen sijaan kiinnostavampi ja tasapainoisempi, jos hahmo sijoitetaan kultaisen leikkauksen mukaisesti. Jo renessanssin taiteilijat käyttivät kultaista leikkausta tuomaan taideteoksiinsa esteettistä harmoniaa. Kuuluisista taiteilijoista mm. Leonardo da Vinci tutki tarkkaan ihmisen ja yleensä luonnon mittasuhteita. Hän keksi perspektiivin ja sovelsi kultaista leikkausta useissa töissään, mm. kuuluisassa Mona Lisassa, Pyhässä ehtoollisessa sekä kesken jääneessä Hieronymuksessa.
Varhaisin kultaisen leikkauksen sovellus arkkitehtuurissa on antiikin ajalta peräisin oleva Parthenonin temppeli Ateenassa. Uudempi luomus on YK:n päärakennus New Yorkissa. Se valmistui v.1952.
Avoin matematiikka 8Osio 3: Tasogeometriaa5.6.2014