23.2.2010
Liikennettä maailman merillä
Eilisessä Helsingin Sanomissa (22.2.2010) oli mielenkiintoinen artikkeli siitä, kuinka ilmaston lämpeneminen sananmukaisesti avaa uusia reittejä merille. Pohjoisen napa-alueen yhtenäisen jäätikön pieneneminen on nimittäin tehnyt kesäisin mahdolliseksi kulkea ilman jäänmurtajaa koillisväylän ja luoteisväylän läpi.
Koillisväylä on meritie Pohjois-Atlantilta Siperian pohjoispuolitse Beringinsalmeen ja luoteisväylä kulkee Beringinsalmesta Kanadan arktisen saariston kautta Atlantille.
Molemmat väylät kiinnostavat siksi, että ne ovat suorempia reittejä noiden alueiden välisille kuljetuksille kuin etelämpää Panaman ja Suezin kanavan kautta kulkevat reitit.
Koillisväylä koskettaa Suomea sekä sen historian että mahdolisesti myös tulevaisuuden kautta.
Suomalaisyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld pääsi retkikuntineen Vega- laivallaan läpi koillisväylän kesällä 1879 – tosin vasta odotettuaan talven yli jäihin juuttuneena ennen Beringinsalmea.
Jos koillisväylän meriliikenne tulevaisuudessa lähtee toden teolla käyntiin, Suomesta voisi tulla sitä kautta suuntautuvien kuljetusten tärkeä kauttakulkumaa. Artikkelissa tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen visioi mm. sitä, kuinka Norjan rannikkosatamista tuotaisiin öljyä ja kaasua rautateitse Ouluun ja sieltä edelleen putkia pitkin Euroopan markkinoille.
Siis mitä öljyä ja kaasua?
Pohjoisen jääpeitteen sulamisesta seuraa nimittäin myös se. että tällöin päästäisiin hyödyntämäään arktisten alueiden merenpohjasta löytyneitä runsaita fossiilisten polttoaineiden varoja. Hankaluuksia ja ehkä kahnauksiakin tulee sitten siitä, mille valtiolle nuo varat kuuluvat ja kuka niitä saa hyödyntää.
Ilmaston muutoksen torjunnan ja seurauksien kannalta tämmöinen kehityskulku on tietenkin varsin kummallinen.
8.2.2010
Uusia eväitä ilmastonmuutokseen
Ilmastonmuutos on ollut viime aikoina esillä mediassa myös siksi, että “ilmastoskeptikot” ovat aikaisempaa enemmän saaneet ääntänsä kuuluviin. Meneillään oleva kunnon talvi vaikuttaa ihmisiin myös mentaalitasolla ja niinpä katugallupeissa ilmaston lämpenemisestä ei olla kovinkaan huolissaan.
Tiedon tulva on suorastaan valtava ja kokonaiskuva uhkaa hämärtyä.
Tähän tarpeeseen on tehty “Ilmastotieto”– blogi.
Sen lähtökohtana on “virallinen totuus” ilmaston lämpenemisestä ja sen syistä. Sen antiin kannattaa tutustua. Heti ensimmäisessä artikkelissa käydään erittäin perusteellisesti läpi havaintotulokset ja teoria lämpenemisen syystä.
Perustuvatko “ilmastoskeptikkojen” mm. IPCC: a kritisoivat näkemykset faktoihin vai ovatko ne pelkkiä mielipiteitä, vaatiikin sitten perusteellisempaa paneutumista aiheeseen. Kannattaa niihinkin kyllä perehtyä, jos ne ovat esim. arvostettujen tutkijoiden näkemyksiä tai todennettuja havaintoja eivätkä selvästi pelkästään propagandaa.
On nimittäin ilman muuta käynyt niin, että sinänsä vakavalla asialla tehdään myös tiede- ja muutakin politiikkaa.
12.11.2009
Ajatuksia hiilipuun varjossa
Opettajan asema tiedonjakajana on toisaalta ainutlaatuinen ja palkitseva mutta toisaalta aika ajoin varsin haasteellinen ja hankalakin. Erityisesti silloin, kun pitäisi selostaa mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi sekä myös puolueettomasti asioita, jotka ovatkin tarkemmassa syynäyksessä erittäin mutkikkaita ja osin ristiriitaisiakin.
Saatavan tiedon tulvasta on yritettävä seuloa esiin oleelliset faktat ja kun harvoin on itsellä mahdollisuutta perehtyä alkuperäisiin tutkimuksiin tai lähteisiin, on tyydyttävä selostamaan sitä, mitä ko. alan johtavat auktoriteetit ovat asiasta mieltä.
Keskiviiikkona 11.11.09 vietettiin Pohjoismaiden ilmastopäivää ja tulevaa Kööpenhaminan ilmastokokousta hehkutetaan mediassa harva se päivä.
Tämä ilmastonmuutos on juuri tuommoinen haastava asia. Minullakin on siitä linkkilistoilla tällä hetkellä 90 suomenkielistä ja 152 englanninkielistä sivustoa.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPPC on tämän asian johtava auktoriteetti ja sen laatimia ennusteita ja ilmaston lämpenemisen seurauksia tulisi siis koulussakin selkokielellä nuorille selostaa ja tehtävinä pohdiskella.
Entäs sitten, jos tiedoissa ilmenee ristiriitaisuuksia ja jopa tahallista tutkimusaineiston vääristelyä, kuten tämän viikon MOT (9.11.09 poistuu Areenasta 16.11.) – ohjelma väitti. Pitäisikö niillä kursseilla, joilla ilmastonmuutosta käsitellään, olla mukana myös tämäntapaista, yleiseen näkemykseen kriittisesti suhtautuvaaa informaatiota?
Vai olisiko parasta vain toistaa se, mitä alan johtavat auktoriteetit ovat meille kertoneet ja selostaa ymmärettävästi ilmaston lämpenemiseen johtavia, yleisimmin hyväksyttyjä prosesseja vaikkapa tämän mainion hiilipuun avulla?
17.10.2009
Hallitus kokoontui meren pohjassa
Tänään uutisoitiin useassa mediassa siitä, kuinka Malediivien saarivaltion hallitus kokoontui uppeluksissa. Tällä tempauksella oli vakava sanoma: Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, niin siitä johtuva merenpinnan nousu upottaa lähivuosikymmeninä Malediivien ohella muitakin matalia saarivaltioita ja matalia alueita.
16.2.2009
Ilokaasua ilmaan tundralta
Tutkijat ovat löytäneet Venäjän tundralta ns. turvekehiä, joista vapautuu ilmakehään dityppioksidia eli ns. ilokaasua.
Uutinen ei herätä iloa ilmaston lämpenemisen kannalta, koska ilokaasukin on kasvihuonekaasu.
Jo pitempään on aiheuttanut huolta se, että ilmaston lämmetessä tundra on alkanut sulaa, jolloin sen maaperässä olevat metaanin varastot saattavat vapautua ilmakehään.
Näitä uutisia lukiessani noteerasin Google Earthiin pari päivää sitten julkaistun satelliitikuvan Alaskan tundralta (“Spongy Land”): Ovatkohan siinä näkyvät kuviot samoja kuin mitä näissä ilokaasu-uutisissa raportoidut?
Lähteet:
- Ohjelmaopas | yle.fi Tiedeuutiset 16.2.2009
- Kotimaa | YLE Uutiset | yle.fi 16.2.2009
- Spongy Land (Google Earth)
- Nature Geoscience
20.1.2009
Suomen siivekkäät ja ilmaston lämpeneminen
Suomen ympäristökeskus on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan Suomen päiväperhosten levinneisyysalue on siirtynyt keskimäärin 60 km pohjoisemmaksi.
Myös lintujen kohdalla on havaittu muutoksia. Aikaisemmin Suomesta talveksi poistuneita muuttolintuja on jäänyt yhä enenevässä määrin talvehtimaan. Toisaalta on havaittu, että etenkin Afrikassa talvehtivia lintuja on palannut aikaisempaa vähemmän tänne takaisin.
14.11.2008
Bengalintiikerin ja Malediivien presidentin yhteinen uhka
Mitäs yhteistä mainituilla on?
Molemmilta uhkaa hävitä valtakunta: Malediivien presidentiltä kirjaimellisesti ja tiikeriltä kuvainnollisesti.
Syynä on ilmaston lämpenemisestä johtuva merenpinnan nousu.
Malediivit ovat korkeimmillaankin vain 1,5 metriä ja pääkaupunkikin tällä hetkellä vain 90 cm merenpinnan yläpuolella. Niinpä merenpinnan ei tarvitse nousta paljonkaan, kun tämän 1200 saaresta koostuvan valtion noin 380 000 asukkaalla on pakkomuutto edessä.
Mutta minne he lähtevät ja miten kansainvälinen oikeuskäytäntö suhtautuu siihen, jos valtion fyysinen oleminen loppuu ilmaston muutoksen takia?
Bengalintiikeriä uhkaa sen elinpiirinä olevien mangrovemetsien muuttuminen ja jopa häviäminen Ganges- ja Brahmabutra- jokien suistossa, Sundarbansin suojelualueella. Ravinnon loppuminen magrometsistä on ajanut tiikereitä myös kylien liepeille karjan kimppuun ja ovat tiikerit tappaneet myös ihmisiä. Kun suojeltuja tiikereitä salametsästetään entistä enemmän, on tämän lajin olemassaolo yhä pahemmin uhattuna.
Lähteitä:
- Jutun juurta Malediiveista: Helsingin Sanomat 11.11.2008
- Jutun juurta bengalintiikereistä: Helsingin Sanomat 14.11.2008
- BBC News 28 July 2004 Maldives: Paradise soon to be lost
- Arkive.org: Tiger (Panthera tigris)
28.9.2008
Tämä tiedeuutinen on ankka(-uutinen)
…ja kertoo oikeasti ankoista ja vieläpä muoviankoista.
Tavalliset keltaiset leluankat on nimittäin otettu tieteen palvelukseen.
Tutkijat haluavat selvittää, miksi Grönlannissa oleva Ilulissat- jäätikkö, joka jo ennenkin oli liikkeissään maailman nopein liikkuu yhä nopeammin.
Rannikolla jäätiköstä lohkeaa myös yhä tiuhempaan tahtiin jäävuoria.
Liikkeen nopeutumisesta huolimatta jäätikkö on vetäytynyt ennätystahtiin sisämaahan. Tästä vetäytymisestä 15 km on tapahtunut vuoden 2002 jälkeen. Tämä kytketään ilmaston lämpenemiseen. Tutkijat haluavat nyt selvittää tarkemmin, mistä jäätikön nopeutunut liike johtuu ja minne jäätikön sulamisvedet joutuvat.
Tähän tarvitaan noita muoviankkoja. Elokuussa Nasan tutkijat pudottivat jäätikön sisällä olevaan sulamisvesionkaloon niitä 90 kappaletta. Nyt sitten odotellaan innolla, mistä näitä ankkoja putkahtelee näkyviin. Jotta asiasta tietämättömät eivät ihmetteli, mitä ihmeen ankkoja vaikkapa mereen sitten ilmaantuu, on niissä selitys tästä tieteellisestä kokeesta ja oleellisena pyyntönä lähettää löytöpaikkatiedot tutkijoille ankassa ilmoitettuun osoitteeseen.
Jutun juurta: Helsingin Sanomat 28.9.2008
CNN.com Technology 22.9.2008
Universe Today
22.9.2008
Ilmaston muutos ja merenpinnan nousu Suomessa
Suomi on mielenkiintoisessa asemassa – sananmukaisesti – kun pohdiskellaan ilmaston lämpenemisen vaikutuksia merenpinnan tasoon.
Valtamerten pinnan nousun määrästä ja sen syistä on esitetty vuosien mitaan monenlaisia arvioita. Muistan itse parikymmentä vuotta sitten, kun ilmaston lämpenemisestä alettiin enemmälti puhua ja ennustuksia laatia, että oppikirjoissakin esiteltiin useiden metrien nousua.
Perusteena oli silloin aika yksioikoisesti lämpemisen aiheuttama jäätiköiden sulaminen eli ajateltiin niiden sulamisvesien nostavan merten pintaa jopa metritolkulla.
Uusien tutkimusten, päätelmien ja ennen muuta kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mittavan työn myötä ennustukset myös merenpinnan noususta ovat tarkentuneet.
Tällä hetkellä arvio on, että merenpinta nousee vuosisadan loppuun mennessä noin puoli metriä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet suurempiakin lukuja aina metriin saakka.
Tärkeää on huomata se, että meressä kelluvien jäätiköiden sulaminen ei nosta merenpintaa ja myös se, että noin kolmannes noususta selittyy meriveden lämpölaajenemisella.
Viime aikoina on uutisoitu, että toisin kuin on aikaisemmin luultu ja osin havaittukin, Etelämantereen jäätiköt ovat alkaneet laajentua eivätkä suinkaan supistua.
Näin päästäänkin jää- eikä aasinsiltaa myöten takaisin myös Suomeen.
Jääkaudella valtava määrä vettä oli sitoutuneena syntyneisin mannerjäätiköihin, mikä puolestaan laski merenpintaa. Eli nykyistä suuremmat alueet Euroopankin jäättömistä rannikoista olivat kuivaa maata.
Suomen kohdalla valtava jäämassa painoi maankamaraa alaspäin “lommolle” ja nyt jääkauden jälkeisenä aikana Suomen maankamara edelleen nousee – oikenee .
Tämä maankohoaminen tulee ottaa huomioon, kun lasketaan merenpinnan korkeuden muutosta Suomen rannikoilla.
Niinpä kun esim. Vaasan seudulla maa kohoaa 9 mm vuodessa, on melko varmaa, että se tulevaisuudessakin on suurempaa kuin mahdollinen merenpinnan nousu. Pohjanlahden rannikolla siis uutta rantaa paljastuu merestä edelleen ilmaston lämpenemisestä huolimatta.
Helsingin seutuvilla maa kohoaa 3,8 mm/v ja niinpä on vaikea ennustaa nouseeko vai laskeeko merenpinta tällä vuosisadalla siellä.
- Jutun juurta: Helsingin Sanomat 22.9.2008
- Merentutkimuslaitos
- IPCC:n arvio
5.9.2008 perjantai
Missä auringonpilkut?
Tämänpäiväisen Savon Sanomien palstalla “Kuuleeko Maa” referoidaan NOAA:n julkaisemaa hämmentävää tietoa, ettei elokuussa Auringossa näkynyt yhtään pilkkua. Kansainvälinen auringonpilkkututkimuksen keskus täsmensi myöhemmin, että ehkä Auringon pinnalla sentään oli yksi piste, jota voisi kutsua auringonpilkuksi.
Viimeksi täysin pilkuton kuukausi oli 1913
Pilkkujen esiintymisessä on melko säännöllinen n 11 vuoden sykli ja tällä hetkellä pilkkujen esiintymisen minimi olisi pitänyt jo mennä ohi.
Pilkkujen määrä korreloi Auringon aktiivisuuteen: Kun pilkkuja on paljon, on Auringon toimintakin aktiivisinta.
Itse voit tarkistaa tämänhetkisen tilanteen NASA:n sivulta: kuvissa MDI Continuum ja MDI Magnetogram pitäisi näkyä pilkkuja!
Tämä raportoitu havainto antaa aiheen monenmoiseen pohdiskeluun.
Oliko elokuu kylmä siksi, että pilkkuja oli vähän eli Auringon aktiivisuus normaalia pienempää?
Jatkuuko vähäpilkuton aika tästä eteenkin päin, vaikka Auringon toiminnan syklin mukaan pilkkuja pitäisi ilmaantua lähiaikoina lisää nopeaan tahtiin?
Onko Auringon toiminnassa tapahtumassa joku pysyvämpikin muutos ja jos on miten se vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen?
Päivitystä:
Tiede-Uutisten mukaan (14.10.08) Aurinkoon on nyt alkanut ilmaantua pilkkuja