Fotosynteesi

Energian sitominen

Foto­syn­tee­si eli yh­teyt­tä­mi­nen on bi­o­lo­gi­an pe­rus­pro­ses­si eli sik­si se kuu­luu lu­ki­on opis­ke­lus­sa ka­te­go­ri­aan “täy­tyy hal­li­ta”

Opiskelu voidaan jäsentää seuraavasti
 Netissä fotosynteesistä suomeksi:
Englanniksi (Osa varsin perusteellisia ja mukana biokemiaa):

Muis­tu­tuk­se­na: On myös kemosynteesiä

Blogijuttu

maa­nan­tai 1. jou­lu­kuu­ta 2008

Yh­teyt­tä­vä eta­na on gee­ni­va­ras?

Jo pi­tem­pään on ol­lut tie­dos­sa, että erääl­lä meri­e­ta­nal­la (Elysia chlorotica) on si­säl­lään yh­teyt­tä­mis­ky­kyi­siä vi­her­hiuk­ka­sia.
Nii­den alku­pe­rä­nä on pi­det­ty Vaucheria litorea -le­vää, jota eta­na käyt­tää ra­vin­to­naan. Ko­keis­sa on to­det­tu, että syö­ty­ään le­vää pa­rin vii­kon ajan, eta­na pär­jää il­man ruo­kaa käy­tän­nös­sä lo­pun elä­mään­sä eli noin vuo­den.
Sen si­säl­lä ole­vat vi­her­hiuk­ka­set siis myös toi­mi­vat ja eta­na saa täs­sä kat­san­nos­sa ra­vin­ton­sa sa­mal­la ta­val­la kuin kas­vit ja le­vät. Ky­sees­sä on siis jon­kin­lai­nen sym­bi­ont­ti­nen suh­de eta­nan eli­mis­tön ja le­väl­tä pe­räi­sin ole­vien kloroplastien kes­ken .

Uu­dem­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa on to­det­tu, ett­ei se­li­tys ole ai­van näin yk­sin­ker­tai­nen. Foto­syn­tee­sin on­nis­tu­mi­nen vaa­tii mo­nia gee­ne­jä sekä nii­den yh­teis­toi­min­taa, jon­ka tu­lok­se­na syn­tyy foto­syn­tee­sil­le vält­tä­mät­tö­miä pro­te­ii­ne­ja – siis spe­si­fi­siä ent­syy­me­jä.
Le­väl­tä pe­räi­sin ole­vat vi­her­hiuk­ka­set ei­vät voi il­man tätä ge­neet­tis­tä oh­jaus­ta yk­si­nään toi­mia. Niin­pä on pää­tel­ty, että le­vän kloroplastien foto­syn­tee­si­gee­nien on jo­ten­kin pi­tä­nyt liit­tyä eta­nan pe­ri­män osak­si: Eta­na siis ikääkuin “va­ras­taa” vie­raan la­jin gee­ne­jä it­sel­leen. Täm­möi­nen gee­nien luon­nos­sa ta­pah­tu­va “la­te­raa­li­nen” siir­ty­mi­nen näin­kin kau­kai­sis­ta la­jeis­ta toi­seen ei ole ai­van en­nen kuu­lu­ma­ton­ta. Mut­ta kun se ta­pah­tuu jopa eliö­kun­tien vä­lil­lä ja niin, että vie­ras­ta alku­pe­rää ole­vat gee­nit toi­mi­vat uu­des­sa “isän­näs­sään” on jo var­sin ih­meel­lis­tä.

Tut­ki­joil­la on kyl­lä asi­as­sa edel­leen päh­käi­le­mis­tä mm. sen suh­teen, mi­ten eta­nan so­lut saa­vat ne gee­nit, joi­ta tar­vi­taan foto­syn­tee­siin le­vän vi­her­hiuk­ka­sis­sa ole­vien gee­nien li­säk­si. Nii­den­kin pi­tää alun­pe­rin olla le­vän gee­ne­jä, kos­ka ei­hän foto­syn­tee­siin kykenemätömällä eläi­mel­lä nii­tä ole.

Saa­ko eta­na – siis sen pe­ri­mä – ne jo­ten­kin suo­raan le­vän so­luis­ta nii­tä syö­des­sään vai kul­keu­tu­vat­ko ne eta­nan so­lui­hin ja ymppäytyvät sen DNA:n osak­si vi­rus­ten mu­ka­na? Täm­möi­siä te­o­ri­oi­ta on esi­tet­ty.
On saa­tu myös viit­tei­tä sii­tä, että tämä yh­teyt­tä­mis­kyky saat­tai­si jopa pe­riy­tyä eli ko. gee­ne­jä on läydetty myös eta­nan suku­so­luis­ta.

Aar­ne Hag­man; 14.6.2012

BI2 Solu ja pe­rin­nöl­li­syysAar­ne Hag­man; Kurs­sin ri­kas­tus­ma­te­ri­aa­lia 2013