Mendelistinen periytyminen

Gregor Mendeliä pi­de­tään pe­rin­nöl­li­syys­tie­teen pe­rus­ta­ja­na.

• Joh­dan­to­na voit kat­sel­la “Mendel-räpin“
• http://www.dnaftb.org/1/ on pe­rus­teel­li­nen ja hyvä si­vus­to ai­hees­ta.

Kurs­sil­la opis­ke­let pe­rin­nöl­li­syy­den pe­rus­teet niin, että osaat rat­kais­ta ns. ris­tey­tys­teh­tä­viä ja osaat pe­rus­tel­len sel­vit­tää eri­lais­ten gee­nien pe­riy­ty­mis­tä.

Mendel ke­hit­ti ris­tey­tys­kaa­vi­ois­sa käy­tet­tä­vät pe­rus­kä­sit­teet, joi­ta sit­ten solu­bi­o­lo­gi­an ke­hit­ty­es­sä on tul­lut li­sää.

Tun­nil­la tut­ki­taan en­sin mono­hyb­ri­di­ris­tey­tyk­siä eli yh­den gee­nin peritymistä. Sit­ten kat­so­taan mi­ten kak­si eri gee­niä pe­riy­tyy eli se­los­te­taan dihybridiristeytyksiä.

Sen jäl­keen käy­dään läpi eri­lais­ten gee­nien vai­ku­tuk­sia omi­nai­suuk­siin ja nii­den pe­riy­ty­mis­me­ka­nis­me­ja. Nämä on mai­nit­tu alla ole­vas­sa kä­si­te- lu­et­te­los­sa.

Suku­puo­len mää­räy­ty­mi­nen ja suku­puo­leen si­tou­tu­nut pe­riy­ty­mi­nen esi­tel­lään tääl­lä­kin oma­na ar­tik­ke­li­naan.

• kts myös: YLE Op­pi­mi­nen 

Peruskäsitteitä

• pe­rin­tö­te­ki­jä eli gee­ni
• al­lee­li
• lokus
• mul­tip­pe­li al­lee­li
• do­mi­noi­va eli val­lit­se­va omi­nai­suus ja sen al­lee­li
• re­ses­sii­vi­nen eli väis­ty­vä omi­nai­suus ja sen al­lee­li
• feno­tyyp­pi eli ilmi­asu
• ge­no­tyyp­pi eli pe­ri­mä
• homotsygottinen eli sama­pe­rin­täi­nen
• heterotsygoottinen eli eri­pe­rin­täi­nen
• mono­hyb­ri­di­ris­tey­tys
• dihybridiristeytys
• P- pol­vi
• F1- pol­vi
• F2- pol­vi
• väli­muo­toi­nen pe­riy­ty­mi­nen
• yh­teis­val­lit­se­va perityminen
  • • The Blood Typing Game – about blood groups, blood typing and blood transfusions
• letaalitekijät

Blogijuttuja

maa­nan­tai 26. tam­mi­kuu­ta 2009

Uut­ta tut­ki­mus­tie­toa omi­nai­suuk­sien pe­riy­ty­mi­ses­tä

Tiuk­ka kä­si­tys sii­tä, että vain suku­solu­lin­jan eli ituradan kaut­ta kul­ke­vat gee­nit ja nii­den ai­heut­ta­mat omi­nai­suu­det pe­riy­ty­vät on edel­leen osit­tain mu­re­ne­mas­sa. Täs­tä on tääl­lä ol­lut jut­tu jo ai­kai­sem­min.

Nyt on jul­kais­tu uut­ta kak­sos­tut­ki­muk­siin pe­rus­tu­vaa tie­toa sii­tä, että muut­tu­neet omi­nai­suu­det voi­vat pe­riy­tyä il­man, että itse gee­neis­sä ja nii­den DNA- koo­dis­sa ta­pah­tuu muu­tok­sia. Tätä kut­su­taan epigeneettiseksi pe­riy­ty­mi­sek­si.

Se­li­tyk­se­nä pi­de­tään gee­nien toi­min­nas­sa ta­pah­tu­via muu­tok­sia. Näin joku ym­pä­ris­tö­te­ki­jän ai­heut­ta­ma muu­tos van­hem­mis­sa tai jopa mää­rä­tyt elä­mäs­sä ta­pah­tu­neet “ko­ke­muk­set” nä­ky­vät jol­lain ta­val­la lap­sis­sa tai jopa las­ten­lap­sis­sa, vaik­ka itse pe­ri­tyt pe­rin­tö­te­ki­jät ovat py­sy­neet muut­tu­mat­to­mi­na.

• Ju­tun juur­ta: Tie­de 25.1.09
• Uu­ti­set – Tie­de.fi 25.01.2009; Pe­rin­nöl­li­siä ei­vät ole vain gee­nit
• Epigeneettinen pe­riy­ty­mi­nen – Wiki­pe­dia

tiis­tai 2. syys­kuu­ta 2008

Pe­rin­tei­set pe­riy­ty­mis­me­ka­nis­mit ko­e­tuk­sel­la

Yk­sin­ker­tais­tet­tu­na oppi­kir­jois­sa­kin esi­tet­ty omi­nai­suuk­sien periytymismekanimi eläi­mil­lä ja myös ih­mi­sel­lä on seu­raa­va:
– Pe­rin­tö­te­ki­jät eli gee­nit ovat kro­mo­so­meis­sa ja “pe­ri­män koo­di” DNA- mo­le­kyy­lis­sä
– Jäl­ke­läi­sen pe­ri­mä mää­räy­tyy he­del­möi­tys­het­kel­lä eli yk­si­löl­lä on puo­let gee­neis­tä isäl­tään puo­let äi­dil­tään
– Vain niil­lä gee­neil­lä, jot­ka ovat siis siit­ti­ös­sä ja muna­so­lus­sa on te­ke­mis­tä sen kans­sa, mitä pe­rit­ty­jä omi­nai­suuk­sia yk­si­lö saa.
– Jos van­hem­mis­sa ta­pah­tuu jo­tain muu­tok­sia ym­pä­ris­tön ta­kia, nämä muu­tok­set ei­vät sel­lai­se­naan pe­riy­dy ell­ei­vät ne ta­pah­du gee­ni­ta­sol­la mu­taa­ti­oi­den kaut­ta.
– Nämä muu­tok­set pe­riy­ty­vät vain, jos ne ta­pah­tu­vat sii­nä solu­lin­jas­sa, joka joh­taa suku­so­lu­jen syn­tyyn.

Eli han­ki­tut omi­nai­suu­det ei­vät sel­lai­se­naan pe­riy­dy. Tuos­ta päät­te­lys­tä voi teh­dä myös sen joh­to­pää­tök­sen, ett­ei­vät van­hem­mat voi vai­kut­taa mil­lään muul­la ta­val­la jäl­ke­läis­ten­sä gee­nei­hin kuin “lä­het­tä­mäl­lä” ne niil­le suku­so­luis­saan.

Ge­ne­tii­kan tut­ki­muk­sen ken­täl­lä ovat kui­ten­kin jo pi­tem­män­kin ai­kaa he­rät­tä­neet jon­kin­mois­ta ki­hi­nää sem­moi­set ha­vain­not, että asi­at ei­vät ole­kaan noin yksi­oi­koi­sia. On siis saa­tu ai­na­kin jo­tain viit­tei­tä sii­tä, että van­hem­pien elä­män olo­suh­teet ja jopa se, mi­ten ne koh­te­le­vat jäl­ke­läi­si­ään saat­taa­kin vai­kut­taa myös jäl­ke­läis­ten pe­ri­mään. Näin syn­ty­nei­tä muu­tok­sia kut­su­taan epigeneettisiksi muu­tok­sik­si.
Ky­sees­sä ei­vät ole muu­tok­set itse gee­nin DNA:ssa, vaan gee­nin toi­min­ta muut­tuu kun esim. mää­rät­ty­jä ke­mi­al­li­sia yh­dis­tei­tä si­tou­tuu DNA- mo­le­kyy­liin.

Tä­män päi­vän He­sa­ris­sa se­los­te­taan pro­fes­so­ri Mic­ha­el Meaneyn ko­kei­ta ro­til­la. Hän on saa­nut sel­vil­le, että “hel­län äi­din jäl­ke­läi­sis­tä tu­lee stres­sil­le im­muu­ne­ja koko lop­pu­e­lä­mäk­si” – Siis niin, että vaik­ka poi­ka­sil­la on stres­si­gee­ne­jä ne ikääkuin “sam­mu­vat” huo­len­pi­don seu­rauk­se­na ja an­keis­sa olo­suh­teis­sa elä­nees­sä po­pu­laa­ti­os­sa pe­lok­kuus ja stres­si­herk­kyys jälkeläistössä puo­les­taan li­sään­tyy.

Ai­kai­sem­min on mm. TIE­DE- leh­des­sä jul­kais­tu Uu­ma­jan yli­o­pis­tos­sa teh­ty­jä tut­ki­muk­sia, joi­den pe­rus­teel­la näyt­tää sil­tä, että iso­van­hem­pien syö­mä ra­vin­to vai­kut­taa las­ten­las­ten sai­ras­tu­vuu­teen – ja kuin­ka ol­la­kaan niin päin, että jos ukit ja mum­mit oli­vat näh­neet jopa näl­kää hei­dän las­ten­lap­sen­sa kuo­li­vat muu­ta vä­es­töä har­vem­min sy­dän- ja veri­suo­ni­tau­tei­hin.

Aika vai­kea on so­vel­taa tätä mah­dol­lis­ta tut­ki­mus­tu­los­ta omien las­ten­las­te­ni hy­väk­si

Diagram of Mendelian inheritance;Date 1914;Source: Popular Science Monthly Volume 85

By Bateson, Wil­li­am (Mendel’s Principles of Heredity: A Defence) [Public domain], via Wikimedia Commons